Aino-Kaisa Pekosen puhe Hämeen Vasemmistoliiton kevätpiirikokoukselle 21.4.2018

Hyvät ystävät

Tänä keväänä eduskuntatyöskentelyä hallitsee yksi iso kokonaisuus yli muiden. Oma kalenterini täyttyy eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan kokouksista, joissa kuullaan kymmeniä ja kymmeniä asiantuntijoita tekeillä olevasta historiallisesta sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksesta. Huolta riittää, ja kysymyksiä nousee esiin enemmän kuin hallituksella on vastauksia.

Sote-uudistuksesta puhuttaessa ei – tämänkään viikkoisten tapahtumien valossa – malta olla lainaamatta kokoomuslaisten vaikuttajien sote-uudistuksesta sanomaa. Siis sen puolueen, joka itsepintaisesti ajaa omaa käsialaansa olevaa laajamittaista sosiaali- ja terveyspalveluidemme markkinaehtoistamista – siis sitä, mitä sama puolue vetoavasti markkinoi ”valinnanvapautena”.

Sen lisäksi, että avoimesti turhautumistaan hallituksen ongelmalliseen sotemalliin julki tuonut Hjallis Harkimo lähti torstaina kävelemään kokoomuksesta, esimerkiksi Helsingin kokoomuslainen pormestarin Jan Vapaavuori on profiloitunut varsin aktiivisena hallituksen sotemallin haastajana. Vapaavuoren omien sanojen mukaan tekeillä oleva sote-uudistus on ”ihmiselämästä vieraantunutta kompurointia”.

Saman puolueen kansanedustaja Elina Lepomäki on kertonut, ettei pysty äänestämään hallituksen sotemallin puolesta ja kirjoittanut muun muassa, miten “terveysmarkkinoista tulee suuryritysten temmellyskenttä”. Avoimen markkinaliberaali Lepomäki saattaa olla ideologisesti kaukana meistä, mutta hän vaikuttaa myös ymmärtävän useita puoluetovereitaan paremmin, miten kapitalismi ja markkinat toimivat. Itse asiassa valitettavasti taitaa olla niin, ettei moni hallituspuolueen edustaja edes ymmärrä, mitä ollaan päättämässä.

Hallituksen niin sanottu valinnanvapausmalli ei oikeastaan edes edistä aitoa kilpailua tai vaikkapa suomalaisten pienten ja keskisuurten yritysten asemaa, vaan pelaa puhtaasti muutaman suuren kansainvälisen terveyskonsernin pussiin ja johtaa toteutuessaan suuryritysten monopoleihin terveysmarkkinoilla.

Kokoomuksen ja Keskustan lehmänkaupan johdosta hallitus on viemässä pienimmällä mahdollisella enemmistöllä läpi historiallisen suurta uudistusta. Uudistusta, jonka perusratkaisut keräävät laajaa kritiikkiä asiatuntijoilta ja joiden ongelmallisuus ymmärretään läpi puoluekentän, oikealta vasemmalle. Uudistusta, jonka lukemattomista yksityiskohdista ei kenelläkään ole vielä edes tietoa, ja josta paljastuu uusia ongelmia viikoittain. Uudistusta, jonka hintalappu ja vaikutukset yksittäiselle kansalaiselle, maakunnille ja sosiaali- ja terveyspalveluiden tulevaisuudelle ovat monin tavoin kysymysmerkkejä. Tämä on kestämätöntä.

Hyvät ystävät

Nyt ratkaistaan meidän kaikkien yhteisten hyvinvointipalveluiden tulevaisuus. Kenen ehdoilla tätä yhteiskuntaa kehitetään? Rakennammeko järjestelmää kaikille vai harvojen ehdoilla? Uskommeko hallitusta ja viemme tämän rikkinäisen uudistuksen maaliin vain, koska Kokoomuksen ja Keskustan poliittisia lehmänkauppoja on vaikea perua ja ”joku uudistus nyt on tehtävä”? Vai uskallammeko viheltää tämän poliittisen pelin välissä poikki, jotta voimme rakentaa aidosti oikeudenmukaisen soten ihan jokaiselle suomalaiselle?

Sote-uudistus on vasemmistoliitolle vaalikauden tärkein kysymys. Meidän on estettävä hallituksen aikeet markkinaehtoistaa sote-palvelut. Suomi tarvitsee oikeudenmukaisen sote-uudistuksen joka turvaa tehokkaan ja tasa-arvoisen pääsyn laadukkaisiin palveluihin jokaiselle suomalaiselle. Mutta nyt meille tarjotaan valmiiksi rikkinäistä mallia, joka mitä ilmeisimmin tulee nostamaan kustannuksia, mutta ei näillä näkymin onnistu toteuttamaan yhtäkään uudistukselle asetetuista tavoitteista.

Tuhoisaan ja täynnä aukkoja olevaan sote-malliinsa takertunut hallitus esittää mielellään, että meillä ei ole esittää vaihtoehtoa. Tämä ei tietenkään pidä paikkansa.

Sote-uudistus on täysin toteutettavissa ilman kokoomuksen houkuttelevasti valinnanvapaudeksi ristimää laajamittaista palveluiden markkinaehtoistamista. Kokoomukselle palveluiden markkinaehtoistaminen vaikuttaa olevan tärkeämpi tavoite, kuin sote-uudistuksen aikaansaaminen ja suomalaisten laadukkaan ja yhdenvertaisen sosiaali- ja terveydenhoidon turvaaminen. Valinnanvapausmallista luopuminen ei kuitenkaan oikeasti estäisi soten toteuttamista. Päinvastoin, ilman monin tavoin ongelmallista markkinaehtoistamismallia sote-uudistus olisi toteutettavissa hallituksen vaihtoehtoa nopeammin.

Vasemmistoliiton malli – maakuntahallinnon varaan rakentuva sote ilman kallista ja julkisia palveluita murentavaa markkinaehtoistamista – ei sisällä EU-oikeudellisia riskejä eikä riskejä kustannusten nousulle. Vasemmiston malli toteuttaa soten alkuperäisiä, kaikkien puolueiden yhteisesti sopimia tavoitteita palveluiden integraatiosta, hoidon saatavuuden turvaamisesta ja yhdenvertaisuudesta.

Olennaista on, että maakunnat tuottavat pääosan palveluista ja maakuntamalli antaa maakunnille myös verotusoikeuden. Vain näin maakunnilla on tosiasiallista demokraattista valtaa ja vain näin turvataan potilaiden ja asiakkaiden aito valinnanvapaus ja pääsy parhaisiin mahdollisiin palveluihin.

Hyvät ystävät

Moni suomalainen joutuu miettimään: voinko mennä lääkäriin, onko varaa lääkkeisiin, pystyykö hoitoa lykkäämään? Viime vuonna 300 000 sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksua päättyi ulosottoon. Vauraassa ja maailman onnellisimmaksi maaksi tituleeratussa Suomessa sairastaminen voi kaataa pienituloisen talouden.

Terveydenhoitojärjestelmämme tarjoaa parhaimmillaan huippulaadukasta hoitoa niille, jotka hoitoon pääsevät. Hoidon saatavuudessa on kuitenkin vakava yhdenvertaisuusongelma. Sen lisäksi, että julkisella puolella hoitojonot saattavat venyä, terveydenhoidon asiakasmaksut ovat Suomessa Pohjoismaiden korkeimpia.

Korkeiden asiakasmaksujen takia sairas ihminen ei aina hakeudu hoitoon. Hoitoon pääsy on epätasa-arvoista ja tämän seuraukset näkyvät kansalaisten terveyseroissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viimeisimpien lukujen mukaan suomalaisten elinajanodotteessa on yli kymmenen vuoden ero rikkaimpien ja köyhimpien miesten välillä.

THL:n mukaan asiakasmaksut kasautuvat osalle väestöstä. Terveyskeskusten asiakkaista valtaosa kuuluu alempiin tuloluokkiin hyvätuloisten ollessa työterveyshoidon piirissä. Vuonna 2015 reilulla 55 000 suomalaisella, prosentilla väestöstä, asiakasmaksut sekä lääkkeiden ja matkojen omavastuut veivät yli 40 prosenttia käytettävissä olevista tuloista.

Asiakasmaksukysymys olisi kaiken järjen mukaan ratkaistava nyt, sote-uudistuksen yhteydessä. Sen sijaan asiakasmaksulakia ollaan kyllä uudistamassa, mutta täysin erillään tekeillä olevasta massiivisesta sote-palveluiden mullistuksesta. Lakiluonnos aiheesta on vasta lähdössä lausuntokierrokselle, ja eduskuntaan esitystä odotetaan vasta ensi syksynä. Vuosisadan uudistuksesta ollaan siis käytännössä päättämässä tietämättä, mitä hoito tulee kansalaisille tulevaisuudessa maksamaan.

Hallituksen suurten terveysjättien pussiin pelaava ja yksityisiä alueellisia monopoleja luova sote-malli ei tule toteuttamaan tavoitteitaan kustannuskehityksen hillitsemisestä. Päinvastoin. Hallituksen sote-matematiikka on taloudellisesti mahdoton yhtälö. Hallitus ei ole kyennyt esittämään yhtäkään asiantuntija-arviota, joka tukisi väitteitä hallituksen sotemallilla saatavista miljardisäästöistä.

Kun kustannukset nousevat, järjestämisvastuuseen joutuvat maakunnat, joilla ei hallituksen onnettomassa mallissa ole verotusoikeutta, joutuvat leikkaamaan palveluista tai nostamaan maksuja entisestään. Kumpaankaan meillä ei ole varaa.

Vasemmistoliitto on vaatinut terveyskeskusmaksujen poistamista koko maassa, kuten Helsingissä on jo toimittu. Lisäksi vaadimme yhtenäistä maksukattoa asiakasmaksuille, lääkkeille ja matkoille. Kohtuuttomissa tilanteissa maksuja ei pitäisi periä.

Hyvät ystävät

Sote- ja maakuntauudistus on valtava ja monimutkainen kokonaisuus. Valinnanvapausmallin kerätessä pääosan mediahuomiosta, lukemattomat uudistuksen yksityiskohdat jäävät sen varjoon. Esimerkiksi kuntoutuspsykoterapian rahoitus on sote- ja maakuntauudistuksen seurauksena vaarassa. Tällä hetkellä Kela korvaa kuntoutuspsykoterapiaa, jos mielenterveyden häiriö uhkaa henkilön työ- tai opiskelukykyä. Kuntoutuspsykoterapia on kustannustehokasta: tutkimuksen mukaan 80 prosenttia psykoterapian päättäneistä oli terapiajakson jälkeen opiskelemassa, töissä tai työmarkkinoiden käytettävissä. Kuntoutuspsykoterapian on yhteiskunnalle tärkeä ja tuloksellinen kuntoutusmuoto.

Terveydenhuollon monikanavarahoituksen purkamisen seurauksena Kelan kuntoutuspsykoterapia on kuitenkin päättymässä 2020-luvulla ja psykoterapian järjestäminen siirtyy maakunnille. Kun jokainen maakunta päättää rahoituksesta itsenäisesti, on ilmeisenä vaarana, että kuntoutuspsykoterapiapalvelut heikennevät maakuntauudistuksessa. Koska maakuntien rahoitus on uudistuksessa riittämätön, on muun muassa psykoterapia vaarassa joutua leikkauslistalle maakuntien yrittäessä täyttää hallituksen säästötavoitteita.

Kuntoutuspsykoterapian jatko on selkeästi ja yksiselitteisesti turvattava sote- ja maakuntauudistuksen yhteydessä. Maakuntien rahoituslakiin tarvitaankin erillisjärjestely, jolla kuntoutuspsykiatrian vaatimat resurssit korvamerkitään ja turvataan.

Hyvät ystävät,

Professori Juho Saaren johtama työryhmä luovutti maaliskuussa raporttinsa pääministeri Juha Sipilälle. Saaren työryhmä esitti useita eri toimia eriarvoisuuden torjumiseksi ja vähentämiseksi. Tosiasia kuitenkin on, että Sipilän hallitus kyllä puhuu eriarvoisuuden vähentämisestä, mutta rahaa tähän ei olla valmiita laittamaan euron euroa. Mittavilla leikkauksillaan kasvattanut eriarvoisuutta kasvattanut hallitus esittää juhlapuheissa huolta eriarvoisuudesta, mutta tämä huoli ei taloudellisissa päätöksissä näy.

Hallitus kokoontui viime viikolla kehysriiheen päättämään loppukautensa taloudellisista raameista. Positiivisen talouskehityksen myötä hallitukselle tarjoutui vielä kerran mahdollisuus tuhoisien leikkauspäätöstensä perumiseen. Vaadimme kehysriihen alla pienituloisten aseman parantamista kela-indeksien jäädytyksen purkamisella, kylmän työttömyysturvan aktiivimallin perumisella ja työvoimapoliittisista karensseista luopumalla. Vaadimme myös koulutuksen tasa-arvon lisäämistä oppivelvollisuusiän nostolla 18 vuoteen, esiopetuksen laajentamisella ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttamisella. Toivoimme myös ympäristölle haitallisia yritystukien leikkaamista.

Valtiovarainministeri Orpo oli kehysriihen alla huolissaan muun muassa nuorten miesten syrjäytymisestä ja syntyvyyden laskusta. Orpon ja hallituksen ratkaisuina alhaiseen syntyvyyteen, syrjäytymiskehitykseen ja nuorten aseman epävarmuuteen oli nuorten epävarmuuden lisääminen helpottamalla irtisanomisia ja mahdollistamalla alle 30-vuotiaiden pätkätyösuhteiden lisäämisen entisestään ilman nykyisiä määräaikaisten työsuhteiden perusteita.

Perusturvaetuuksien indekseihin ei kosketa eli etuuksia ei koroteta vieläkään. Hallitus kyllä kertoi kehysriihen jälkeen taistelevansa itse aiheuttamaansa eriarvoisuuskehitystä vastaan oppimateriaalilisällä, lääkekaton laskemisella, vähimmäispäivärahojen korotuksella, ylivelkaantuneiden velkaneuvonnan lisäämisellä ja takuueläkkeen nostolla. Nämä pienet positiiviset tulokset eivät riitä paikkaamaan hallituksen aiempia virheitä. Kun aiempia leikkauksia ei peruta, totuus on, että nykyinen hallitus jää historiaan jääkylmästä kurjistamispolitiikastaan, joka lisäsi tuloeroja ja eriarvoisuutta suomalaisten välillä.

Työttömyysturvan leikkurimallin – siis aktiivimallin – ilmiselviä ongelmia päätettiin kehysriihessä yrittää jälkikäteen paikata laastareilla: viranomaisten resursseja vahvistamalla ja hyväksymällä aktiivisuuden osoituksena koulutusta aiempaa laajemmin.
Hallituksen surullisenkuuluisan aktiivimallin perustavanlaatuista valuvikaa ei voi korjata lisäresursseilla, vaan aktiivimalli on peruttava, kuten tällä viikolla eduskunnan käsittelyyn tullut valtaisan tuen saanut kansalaisaloite esittää.

Kelan mukaan vain puolet työttömistä on onnistunut täyttämään aktiivimallin aktiivisuusehdon ensimmäisellä tarkastelujaksolla. Tiedämme nyt varmasti, että massaleikkuriin on joutunut myös työkyvyttömiä ja pitkäaikaissairaita, aivan kuten oppositiopuolueet, asiantuntijat ja kansalaisjärjestöt varoittelivat.

Hallitus rankaisee työttömiä siitä, että he eivät yrityksestä ja halusta huolimatta löydä töitä, ja pitkäaikaissairaita siitä, että he eivät tule terveiksi. Tämä on käsittämätöntä ja epäinhimillistä politiikkaa!

Aktiivimalli on mekaaninen leikkuri joka jättää huomioimatta ihmisten yksilöllisen tilanteen. Se leikkaa suurelta joukolta ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta tai terveydellisiä edellytyksiä osallistua työhön tai palveluihin.

Hallitukselta aktiivimallin aidot konkreettiset vaikutukset ihmisten arkeen ovat tainneet jäädä piiloon. Tämän takia vasemmistoliitto keräsi tällä viikolla kansalaisten kokemuksia aktiivimallista. Saimme kymmeniä kirjoituksia eri tilanteissa olevilta ja eri puolilla maata asuvilta ihmisiltä, joiden arkeen aktiivimalli oli kannustamisen sijaan tuonut epävarmuutta, näköalattomuutta ja epätoivoa. Tarinat olivat raskasta luettavaa, ja halusimme kertoa niitä myös hallitukselle, jotta kylmien päätösten seuraukset tavalliselle ihmiselle aukenisivat jokaiselle aktiivimallin puolesta äänestäneelle.

Hyvät ystävät

Hyvät ystävät, me olemme se positiivinen vaihtoehto nykyiselle politiikalle. Me tarjoamme tulevaisuuteen katsovan, tutkimustietoon ja faktoihin perustuvan vaihtoehdon, jossa jokainen suomalainen pidetään mukana


Aino-Kaisa Pekonen
Vasemmistoliiton
eduskuntaryhmän puheenjohtaja
Kansanedustaja
p. 09 432 3140 I 050 512 0119
aino-kaisa [dot] pekonen [at] eduskunta [dot] fi

00102 EDUSKUNTA
Arkadiankatu 3, Helsinki
www.aino-kaisa.fi I www.vasemmistoliitto.fi

Avustaja
Mikko Aarnio
Ryhmäavustaja, Vasemmistoliiton
ryhmäkanslia
p. 09 4323235 I 050 35907170
mikko [dot] aarnio [at] eduskunta [dot] fi