Hyppää sisältöön
  1. Etusivu
  2. Artikkelit

Sari Auvisen puheenvuoro puoluevaltuustossa.

Naisiin kohdistuva väkivalta

Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa vakava ja jatkuva ongelma. Tänäkin vuonna olemme joutuneet lukemaan aivan liian monista vakavista väkivallanteoista ja naisten kuolemista. Yksikin on liikaa.

Meidän on uskallettava tunnustaa, että kyse ei ole vain yksittäisistä teoista. Naisiin kohdistuva väkivalta ja sitä vähättelevät asenteet ovat juurtuneet syvälle yhteiskuntaamme ja myös suomalaiseen kulttuuriin. Niitä ei kitketä pois vaikenemalla tai toteamalla, että väkivalta on väärin.

Kuinka monta naista meidän pitää vielä menettää, ennen kuin puheet muuttuvat teoiksi?

Rakennelain selkeyttämistä lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöhön on suositeltu jo vuodesta 2008. Lähes kaksikymmentä vuotta suosituksia, mutta vastuut ja palvelut ovat edelleen puutteellisia ja vaihtelevat alueittain.

Suositukset eivät riitä. Tarvitsemme velvoittavan lain, selkeät vastuut ja riittävät resurssit. Tarvitsemme turvakoteja, matalan kynnyksen apua ja todellista suojaa myös eron jälkeiseltä väkivallalta.

Kuinka monta naista meidän pitää vielä menettää, ennen kuin puheet muuttuvat teoiksi?

Ja kyse ei ole vain inhimillisyydestä, vaan myös taloudesta. Pelkästään naisten kokeman fyysisen parisuhdeväkivallan suorat terveydenhuollon lisäkustannukset ovat arviolta 150 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä on vain osa väkivallan todellisista kustannuksista

Väkivallan ehkäisyyn panostaminen on investointi. Kun väkivalta tunnistetaan ajoissa ja apua saa oikeasti, voidaan vähentää kärsimystä ja kustannuksia. Hyödyt ulottuvat myös tuleviin sukupolviin, sillä väkivalta jättää jälkensä myös lapsiin.

Meillä naisiin kohdistuvan väkivallan torjuminen pitää olla yksi keskeisistä vaaliteemoistamme. Ei vain kirjauksena vaaliohjelmassa, vaan konkreettisina pyrkimyksenä kohti velvoittavaa lainsäädäntöä.

Uhrin vastuulla ei pidä olla oman turvallisuutensa varmistaminen. Kenenkään ei pidä joutua pelkäämään väkivaltaa tai sen uhkaa omassa kodissaan tai elämässään. Vastuu väkivallasta on tekijällä, ja yhteiskunnan velvollisuus on varmistaa uhrin turvallisuus ja avun saaminen.

Ei enää vaieta, vähätellä eikä luvata tyhjää. Tehdään tarvittava muutos lainsäädäntöön.