Mielenterveyspalvelut ovat jo pitkään olleet sirpaleisia, ja pahimmillaan nuorta pompotellaan jonosta toiseen. Jatkuvan ja luottamuksellisen hoitosuhteen saaminen loisi turvallisuuden tunnetta ja edesauttaisi parantumista, mutta nykyään siihen päästään liian harvoin. Monet itsetuhoisetkin nuoret ja heidän läheisensä kokevat joutuneensa palveluviidakkoon, josta kunnollisen avun saanti on hankalaa. Oireilevat lapset ja nuoret jäävät usein lastensuojelun vastuulle, vaikka he tarvitsisivat apua erityisesti mielenterveyteen.
Jos apua ei saa heti avuntarpeen syntyessä, niin ongelmat ehtivät kärjistyä. Vakavat ongelmat sitovat yhä enemmän työntekijöitä ja taloudellisia resursseja, jolloin matalan kynnyksen tukeen jää jatkossa yhä vähemmän aikaa ja panoksia.
Mielenterveyden edistäminen, matalan kynnyksen palvelut ja vakavampien ongelmien ennaltaehkäisy on saanut ansaitsemaansa näkyvyyttä julkisessa keskustelussa, mutta toistaiseksi kyse on ollut enemmän korulauseista kuin aidoista teoista. Jopa Orpon-Purran hallitus puhuu kauniisti mielenterveyspalveluista ja terapiatakuusta, mutta samalla leikkaa rajusti mielenterveyspalveluiden rahoituksesta osana sote-säästöjä. Korupuheista olisi lopultakin aika päästä tekoihin.
Kanta-Hämeen hyvinvointialueella mielenterveyspalveluiden kehittämistä ohjaa optimistinen näkemys siitä, että ennaltaehkäisyyn panostamalla ja ”palvelurakennetta keventämällä” voitaisiin saada säästöjä raskaammasta hoidosta. Tämä on hyvä pyrkimys, kunhan matalan kynnyksen työhön myös aidosti kohdennetaan lisäresursseja. Pikavoittoja tässä ei ole luvassa, vaan tarvitaan jäntevää kehittämistyötä ja panostuksia, unohtamatta myöskään raskaan hoidon turvaamista sitä tarvitseville. Hyvinvointialueen myötä on mahdollisuus aidosti parantaa maakunnan mielenterveys- ja päihdepalveluiden kokonaisuutta, jos tahtoa löytyy!
Talouttakin suurempi haaste nousee henkilöstön saatavuudesta. OmaHämeen päihde- ja mielenterveyspalveluiden työntekijät tekevät erittäin arvokasta ja laadukasta työtä. Resurssit eivät kuitenkaan tällä hetkellä vastaa tarvetta, koska monien ammattiryhmien rekrytoinneissa on suuria haasteita. Esimerkiksi psykiatrien ja psykologien saatavuus on heikkoa. Pitkällä tähtäimellä tähän voidaan vastata koulutusmääriä nostamalla, lyhyellä tähtäimellä erityisesti ostopalveluja kotiuttamalla ja työoloja, palkkausta sekä johtamista kehittämällä.
Mielenterveyskriisin hoitaminen on hyvää talouspolitiikkaa. Mielenterveyden häiriöiden kustannuksiksi Suomessa on arvioitu 11 miljardia vuodessa, mikä on samaa suuruusluokkaa kuin Orpon-Purran hallituksen vuosittainen velanotto. Jokainen mielenterveyteen investoitu euro maksaa itsensä takaisin yli nelinkertaisesti! Taloudessakin on osattava katsoa kuluvaa vuotta pidemmälle, ja uskallettava investoida hyvinvointiin ja mielenterveyteen!
Aapo Reima
Aluevaltuutettu
Valtuustoryhmän puheenjohtaja
Aluehallituksen jäsen
Hallintotieteiden opiskelija