Hyvinvointialueiden toiminnan käynnistyminen on ollut minulle tärkeä käänne pitkän linjan sosiaalihuollon ammattilaisena. Etenkin sosiaalityössä olemme odottaneet kauan, että saisimme vihdoin toteutumaan asiakkaiden tarpeiden ja tilanteiden mukaisesti sujuvan monialaisen yhteistyön eri palvelutoimijoiden ja ammattilaisten välillä. Viime vuoden vaihteessa usko Oma Hämeen sai kolauksen, kun lautakuntajako tehtiin hyvin perinteisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen mukaan. Alkukesästä meillä käynnistyi kuitenkin integraatiovaliokunta ja syksyllä saimme uuden strategia- ja integraatio -toimialan ja toimialajohtajan. Niiden toiminnalle on syytä asettaa nyt korkeat tavoitteet.
Palvelujen integraatiolla tarkoitetaan käytännössä esimerkiksi sitä, että pitkäaikaistyöttömän monisairaan asiakkaan sosiaali-, terveys-, kuntoutus- ja työvoimapalvelut järjestetään yhdeksi toimivaksi palvelukokonaisuudeksi, jossa asiakasta ei vain lähetetä aina eteenpäin seuraavaan palveluun tai selvittämään itse seuraavaa askeltaan palvelupolulla. Asiakkaan tilannetta arvioidaan yhdessä hänen kanssaan kokonaisuutena ja pitkäjänteisesti. Olisiko näin aluksi hyvä selvittää hänen taloudellista tilannetta, perhetilannetta ja varata aika työttömien terveystarkastukseen? Sen jälkeen asiakas voisi olla kuntouttavassa työtoiminnassa samalla kun erikoissairaanhoidon työkykypalveluissa selvitetään hänen somaattisten sairauksiensa tarvitsema hoito ja työhön pääsyn edellyttämä kuntoutustarve.
Huolehdittaisiin siitä, että sosiaaliturvaetuudet eivät katkea tiedon puutteeseen asiakkuuden aikana ja jälleen lannistaisi asiakkaan luottamusta palveluihin. Ehkäpä työkykykoordinaattori tai sosiaalityöntekijä kulkevat kokon ajan asiakkaan rinnalla ohjaten, neuvoen ja kannustaen. Palvelujen yhteensovittaminen tapahtuu asiakkaan tarpeen ei palvelujärjestelmän byrokratian ehdoilla. Kunnan liikuntapalvelut voisivat myös tavoittaa tämän asiakkaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen merkeissä. Tiedot kulkisivat asiakkaan ja ammattilaisten välillä, puhuttaisiin yhteistä palvelukieltä, tehtäisiin yhteinen tavoite ja suunnitelma asiakkaan tarvitsemista palveluista. Ja ymmärtäen, että käytämme tässä rahaa lopulta samasta yhteiskunnan kukkarosta.
Samanlaisia esimerkkejä löytyy kaikista sote-palvelujen asiakkuuksista. Hyvinvointipalvelujen ja sosiaaliturvaetuuksien järjestelmämme on ylipäätänsä ja etenkin heikossa tilanteessa oleville monipalveluasiakkaille liian monimutkainen ja vaikeasti hahmottuva. Kokemuksesta tiedän, että edes me ammattilaiset emme tunne riittävästi eri palveluja ja toisten ammattilaisten toimintaa. Informaation, tiedonkulun sujuvuuden ja yhdessä tekemisen systemaattisen parantamisen lisäksi tarvitaan, sitä että työntekijöiden lähijohdosta hyvinvointialueen toimialajohtajiin saakka edellytetään ja mahdollistetaan eri ammattilaisten yhteensovittavaa työtä. Käytännön työntekijöillä on runsaasti kokemusta yhteistyön esteistä. Heitä on kuultava ja esteitä on purettava systemaattisesti.
Meidän päättäjien on integraation toteuttamisessa pidettävä myös huolta siitä, että yhteisessä sotessa katsotaan etenkin taloudellisia resursseja kokonaisuutena. Meidän on puhallettava yhteen hiileen käyttäen eurot vaikuttavasti asiakkaiden palvelukokonaisuuksien näkökulmasta, ei eri toimialojen näkökulmista. Asiakkaiden eri palvelutarpeiden hoitaminen yhdessä on aitoa asiakaslähtöisyyttä, inhimillistä, vaikuttavaa ja myös taloudellisesti järkevää toimintaa.
Sirpa Ylikerälä
Aluevaltuuston varajäsen
Terveyden ja toimintakyvyn edistämisen lautakunnan jäsen
Sosiaalialan lehtori