Sote-alan työvoimapula on globaali ongelma, joka on monissa maissa kärjistynyt pandemian ja väestön ikääntymisen myötä – niin myös Suomessa. Valitettavasti oikeistohallituksen ohjelma tarjoaa työvoimapulan ratkaisemiseksi ja sote-alan veto- ja pitovoiman lisäämiseksi ainoastaan sanahelinää, kun taas konkreettiset politiikkatoimet toimivat tavoitetta vastaan.
Työvoimapulan ratkaisemisessa avainasemassa on luonnollisesti riittävä palkkaus ja työhyvinvointiin panostaminen. Viime kaudella saavutettu palkkaohjelma oli välttämätön toimi sote-alan palkkakuopan korjaamiseksi, mutta se ei vielä yksin riitä. On käsittämätöntä, että tässä tilanteessa hallitus valmistelee työmarkkinoille ns. vientimallia, joka estäisi vastaavat palkkaratkaisut ja asettaisi käytännössä palkankorotuskaton julkisen sektorin työntekijöille.
Hallitus on luvannut lisätä aloituspaikkoja, mutta ei anna kuitenkaan oppilaitoksille riittävää rahoitusta tarkoitusta varten. Kaiken huipuksi hallitus on poistamassa aikuiskoulutustuen, jolla on ollut erityisesti sote-alalle suuri merkitys uudelleenkouluttautumisen ja jatkokouluttautumisen mahdollistavana tukena.
Ikääntyvässä maassa myös työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan lisää, vaikka se ei ole yksin ratkaisu. Kun juuri viime hallituskaudella työperäiseen maahanmuuttoon saatiin vauhtia niin nyt uusi hallitus on heittämässä kapuloita rattaisiin ja keskittyy enemmän osaajien karkoittamiseen täältä pois. Tähän meillä ei todellakaan olisi varaa.
Palkkauksen lisäksi sote-alan houkuttelevuus tai sen puute liittyy tietysti myös työoloihin. Oikeistohallituksen kaavailemat sairaussakot ja muut työelämäheikennykset vievät tältäkin osin kehitystä väärään suuntaan. Heikennyksien sijasta henkilöstön pitää voida osallistua työn suunnitteluun ja myös vaikuttaa asioihin. Pitää olla mahdollisuus olla tekemättä jatkuvasti ylitöitä ja oikeus riittävään lepoon. Tarvitaan parempaa johtamista ja selkeä työnjako eri ammattilaisten välille.
Vaikka henkilöstömitoituksia on kritisoitu, niin esimerkiksi vanhuspalveluiden 0,7-hoitajamitoituksessa on kyse siitä, kuinka monta työkaveria samassa vuorossa on. Nyt merkittävä osa palveluyksiköistä tulee vähentämään henkilöstöä, kun hallitus lykkää hoitajamitoituksen hamaan tulevaisuuteen ja leikkaa vanhuspalveluista 89 miljoonaa euroa jo ensi vuoden budjetissa. Tämä uhkaa heikentää työoloja ja ajaa entistä useamman työntekijän pois alalta.
Hyvinvointialueiden tilanne on tukala kun henkilöstöstä on pulaa ja erityisesti vuokratyövoiman ja ostopalveluiden kustannukset kasvavat. On kestämätön tilanne, että hyvinvointialueet maksavat vuokratyövoimasta koko ajan kiihtyviä summia, kun panostamalla hyvään työnantajapolitiikkaan päästäisiin eroon välikädestä ja molemmat osapuolet voittaisivat.
Tässä tueksi tarvittaisiin kuitenkin valtakunnallista sääntelyä, jolla puututtaisiin vuokratyövoiman ja ostopalveluiden käyttöön ja niiden kohtuuttomaan hintakehitykseen. Tiettävästi STM:ssä on asiaa ryhdytty selvittämään, mutta nähtäväksi jää löytyykö oikeistohallitukselta tahtotilaa välikäsien kohtuuttomien voittojen suitsimiseksi. Ainakaan hallitusohjelman perusteella odotukset eivät ole korkealla.
Aino-Kaisa Pekonen
Aluevaltuutettu
Aluehallituksen varajäsen
Kansanedustaja