Anna Kaisa Kupiainen on 34-vuotias proviisori ja lahtelaistunut savolainen. Päijät-Hämeen aluevaltuuston työ on vasta aluillaan, mutta halu päästä tekemään varsinaista aluevaltuutetun työtä ja päätöksiä on suuri. Ensimmäinen vuosi on pitänyt sisällään tutustumista demokraattiseen päätöksentekoon sosiaali- ja terveysalan sekä pelastusalan kysymyksissä. On luotu valmistavia pykäliä, päätetty strategiasta ja muun muassa asiakasmaksuista, mutta varsinaista poliittista debattia ei ole vielä päässyt tapahtumaan. Anna Kaisa kaipaa mahdollisuutta päästä tekemään rohkeaa vasemmistolaista politiikkaa, puolustaa sitä, että kaikille olisi saatavilla toimivat, yhdenvertaiset palvelut.
”Hyvinvointialueet ovat positiivinen muutos aiemmasta järjestelmästä, jossa päättäjät eivät olleet demokraattisesti valittuja. Meillä on vastuu äänestäjiä kohtaan.” – Anna Kaisa toteaa.
Aluevaltuuston kokoontumisien ja koulutusten lisäksi Anna Kaisa on saanut aloittaa työn hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen lautakunnassa. Valtuustolla ei ole varsinaista budjettivastuuta, lukuun ottamatta järjestöavustuksia, joista päätetään ensi vuonna. Hyte-lautakunta kokoontuu noin kerran kuussa, valmistelee strategisia linjauksia ja lausuntoja. Ensi vuoden alusta alkaa työ ilmiöpohjaisen budjetoinnin toteuttamiseksi. Ilmiöpohjaisella budjetoinnilla, jonka Päijät-Hämeen hyvinvointialue ottaa käyttöön tarkoitetaan sitä, että talousarviossa tietty osa määrärahoista ja niiden vaikutusarvioinneista kootaan jonkin teeman tai ilmiön ympärille, perinteisten hallintoalueiden ja -rajojen sijaan. Esimerkki tällaisesta ilmiöstä on lähisuhdeväkivallan ehkäisy, perheiden ja lasten hyvinvointi tai ikäihmisten palvelut, joihin tarvitaan monen eri tahon yhteistyötä. Anna Kaisa näkee, että tämän avulla voitaisiin osittain tehdä ennaltaehkäisevää työtä, ihmisten auttamista ennen kuin ongelmat kasvavat ja niiden ratkaisu on vaikeampaa.
Perheiden palvelut ovat Anna Kaisa Kupiaiselle erityisen tärkeitä. Hän sanoo suoraan, että Lahdessa toteutettu perhekeskus ei ollut hänestä onnistunut ratkaisu. Palvelut ovat kyllä saman katon alla, mutta niiden välillä ei ole riittävästi yhteistyötä. Perheen on matkustettava erikseen kaupungin keskustaan, kun on aika neuvolaan tai fysioterapialle. Samalla kerralla nämä eivät toteudu. Hän näkee erityisen tärkeänä jatkuvan hoidon mallin, jossa tutut työntekijät seuraavat samaa asiakasta pidemmän aikaa, sekä moniammatillisen ja kokonaisvaltaisen hoidon. Ennaltaehkäiseminen olisi tässäkin keskeistä, esimerkiksi odottajille tulisi tarjota neuvolapsykologipalveluita nopeasti jo odotusaikana, äitiysfysioterapiaa ennen ja jälkeen synnytyksen sekä kokonaisvaltaista tukea perheille heti ensi hetkistä lähtien. Vaikka uudet palvelumuodot maksavat, ne myös lopulta koituvat säästöiksi pidemmällä aikavälillä. Moniammatillisuus myös keventää työntekijöiden työkuormaa.
Proviisorina lääkepoliittiset asiat ovat myös lähellä Anna Kaisa Kupiaisen sydäntä. Lääkitysturvallisuuden parantamiseksi farmaseutteja ja proviisoreja tarvitaan enenevissä määrin terveyskeskuksiin ja hoivakoteihin yhteistyöhön hoitajien ja lääkäreiden kanssa. Myös apteekit pitää kytkeä vahvasti osaksi palvelujärjestelmää. Apteekeissa voitaisiin hoitaa säännölliset lääkehoidon tarkistukset iäkkäille ja monia lääkkeitä käyttäville. Myös matalan kynnyksen terveyspalveluita, esimerkiksi rokotuksia ja sairaanhoitajan vastaanottoa, voitaisiin tarjota apteekeissa.
Tulevaisuuden suhteen Anna Kaisalla on odottava fiilis. Vaikka poliittista keskustelua varjostaa aina puhe siitä, että rahat ovat vähissä ja palveluita tulisi tehostaa, hän näkee myös mahdollisuuksia. Jos ja kun alueet saavat verotusoikeuden budjetointi helpottuu, mutta jo ennen sitä tärkeintä on pitää kiinni tärkeimmästä: kuten vasemmistoliiton sote-ohjelmassa todetaan, ihminen kuuluu palveluiden keskiöön. Tämän täytyy olla palveluiden suunnittelun johtavana periaatteena.