Suomen 21 uutta hyvinvointialuetta aloittivat toimintansa 1.1.2023, kun vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista siirtyi kunnilta ja sairaanhoitopiireiltä alueille. Heti ensimmäisenä toimintavuotena hyvinvointialueiden alijäämän arvioidaan olevan koko valtakunnan tasolla jopa 1,2 miljardia. Nyt monilla alueilla suunnitellaan leikkauksia, jotka aiheuttaisivat peruuttamatonta vahinkoa suomalaisille sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille.
Osa poliitikoista syyttää vaikeasta tilanteesta sote-uudistusta, mutta ilman uudistusta palveluiden rahoitus ei olisi ainakaan parempi. Vaikka sote-uudistus oli viiden puolueen kompromissi ja siihen jäi myös korjattavaa, uudistuksen suurin ongelma oli se, että se tehtiin 10–20 vuotta liian myöhässä. Kuntien varaan rakentuva palvelujärjestelmä oli sirpaleinen ja alueellisesti epätasa-arvoinen, ja pitkällä tähtäimellä sote-uudistus voi auttaa näiden ongelmien korjaamisessa.
Sote-palveluiden rahoitusvaje ei siis johdu sote-uudistuksesta itsestään vaan viime vuosien kriiseistä ja kuntien pitkäaikaisesta alirahoituksesta, joka on nyt tullut näkyväksi kun rahoitusvastuu siirrettiin valtiolle. Koronakriisin jättämä hoito- ja palveluvelka kuormittaa sote-järjestelmää edelleen, ja Venäjän hyökkäyssodan myötä inflaatio ja yleinen kustannustaso on noussut nopeasti. Sote-alan välttämättömän palkkaratkaisun lisäksi kustannuksia nostaa nyt erityisesti vuokrien, ostopalveluiden ja vuokratyövoiman hinnan nopea kasvu.
Koska toimintaympäristö on muuttunut äkillisesti, ei voi olettaa, että myöskään sote-uudistuksesta olisi tullut kerralla valmista. Korjattavaa on erityisesti rahoitusmallissa, joka ei huomioi riittävissä määrin nopeasti kasvavia kustannuksia. Verotusoikeuden puuttuessa hyvinvointialueista uhkaa tulla valtiovarainministeriön kumileimasimia, jotka toteuttavat vain ylhäältä määrättyjä sopeutusohjelmia.
Vasemmistoliitto on esittänyt useita korjaavia toimenpiteitä, joilla palveluiden kriisiytyminen ja kohtuuttomat leikkaukset alueilla pystyttäisiin välttämään. Hyvinvointialueille tarvitaan verotusoikeus, alijäämän kattamisvelvoitetta tulisi pidentää, investointisääntelyä joustavoittaa ja hyvinvointialueindeksiä päivittää siten, että se vastaisi paremmin alueiden todellista menokehitystä esimerkiksi palkkakulujen osalta. Lisäksi ostopalveluiden ja vuokratyövoiman käyttöä ja hintakehitystä tulisi nopeasti suitsia valtakunnallisella sääntelyllä.
Miten OmaHäme pärjää?
Kanta-Hämeen hyvinvointialueella vaikeudet ovat pitkälti samoja kuin valtakunnallisesti. Ylläkuvatuista syistä johtuva alijäämä ja rahoituslain tiukka talouden tasapainottamisvaatimus ohjaavat aluetta kohti epärealistisen suuria leikkauksia.
Ostopalveluiden hinnannousu näkyy rajusti OmaHämeen taloudessa. Esimerkiksi asumispalveluiden vuoden 2023 hinnankorotuksissa puhutaan useista kymmenistä prosenteista. Hintojen nousu ylittää yleisen inflaation moninkertaisesti, mutta hyvinvointialue saa rahoitusta vain yleisen inflaation mukaan. Ostopalveluiden hintapiikki on erittäin raju verrattuna aiempiin vuosiin. Osittain hintojen nousun taustalla on yleinen kustannusten nousu ja lainsäädäntömuutokset, mutta ison osan selittää myös isojen yritysten oma voittojen paisuttaminen. Sotebisnes käytti hyvinvointialuesiirtymän härskisti hyväkseen, koska yrityksissä tiedetään hyvinvointialueen olevan ainakin alkuvaiheessa riippuvainen heidän palveluistaan.
Toinen merkittävä heikon taloustilanteen ajuri on lisääntyvä vuokratyövoiman käyttö. Vuokratyö tulee usein moninkertaisesti kalliimmaksi, kuin vastaava oma henkilöstö. Ongelman ratkaisu on erityisesti maan hallituksen vastuulla, mutta myös alueellisesti voidaan tehdä toimenpiteitä esimerkiksi ammatinharjoittaja-mallin edistämiseksi vuokrafirmojen palveluiden käytön sijaan. Tässä mallissa vuokratyövoima ostettaisiin suoraan henkilöiltä itseltään, eikä voittoa tavoittelevilta vuokrafirmoilta. Lisäksi oman henkilöstön työtyytyväisyyden kehittäminen on avainasemassa, ja sitä voidaan edistää esimerkiksi lisäämällä henkilöstön vaikutusmahdollisuuksia omaan työhönsä.
OmaHäme on linjannut useaan otteeseen, että kalliita ostopalveluita pyritään tuottamaan oman henkilöstön voimin ja vuokratyön käyttöä vähennetään. Tavoitteet ovat hyviä, ja niillä voidaan saavuttaa merkittäviä säästöjä. Vaikea taloustilanne aiheuttaa haasteita myös tälle työlle. Ilman rohkeita panostuksia omaan henkilöstöön emme kuitenkaan pääse eroon ostopalveluiden ja vuokratyön kasvun loukosta.
Perustason palveluihin ja ennaltaehkäisyyn panostaminen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden parempi yhteensovittaminen voivat tuoda suuria kustannussäästöjä. Vaikutukset eivät kuitenkaan näy riittävän nopeasti, jotta valtiovarainministeriö ne hyväksyisi. Ministeriö yrittää pakottaa alueita kalliiksi tuleviin hätäleikkauksiin, jotka toteutuessaan vaarantaisivat sote-uudistuksen tavoitteet ja pitkän tähtäimen kehittämisen sekä pahimmillaan asukkaiden perusoikeuksien toteutumisen.
Hyvinvointialueen valtuutettujen on tunnettava oma vastuunsa, ja punnittava talouden tasapainottamiskeinoja tarkasti. Valtuusto on valittu demokraattisesti, eikä sen pidä tyytyä kumileimasimen rooliin. Hätäleikkauksilla ei saavuteta kuin lisääntyvää kurjuutta, kun taas pitkäjänteisellä kehittämistyöllä saadaan parhaimmillaan sekä paremmat palvelut että kustannussäästöjä.
Kanta-Hämeessä meidän on syytä pitää pää kylmänä, ja turvata asukkaiden lainmukaiset palvelut ja perustuslailliset oikeudet myös säästöpaineiden puristuksessa. Oikeudellisessa mielessä on selvää, että perustuslaissa turvatut perusoikeudet ajavat rahoituslainsäädännön yli, jos niiden välillä syntyy konflikti. Tätä tulkintaa on korostanut myös Perustuslakivaliokunta sote-uudistukseen liittyvissä lausunnoissaan. Hyvinvointialueen päättäjien tulee edustaa asukkaita ja tuottaa heille tarvittavat palvelut, myös taloudellisesti vaikeina aikoina. Maamme hallituksen on lopultakin herättävä tähän tilanteeseen, ja korjattava hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmää vastaamaan tarvetta.
Aino-Kaisa Pekonen ja Aapo Reima