Oma ko­ti, kul­lan kal­lis?

OmaHämeen alueella, kuten kaikkialla Suomessa haetaan nyt kuumeisesti säästöjä Sote-kuluihin. Suurennuslasin alla meillä on valitettavasti myös ikäihmisten hoito ja palvelut. Sinällään kaunis ajatus on mahdollistaa mahdollisimman pitkä asuminen omassa kodissa. Tämä toki osalle sopiikin ja parhaimmillaan kotona asumista voidaan turvata kotihoidolla, erilaisilla tukipalveluilla (siivousapu, kauppapalvelut, turvapuhelin jne.) ja omaisten tuella. 

Maamme hallitus ajaa vahvasti ”yhteisöllisestä asumisesta” pelastajaa ikäihmisten hoidolle ja hoivalle. Tällainen asumismuoto varmasti auttaakin sellaisia iäkkäitä, joilla suurin ongelma kotona asumisessa on yksinäisyys ja pelokkuus. Yhteisöllisessä asumisessa saa asua sananmukaisesti yhdessä vertaistensa kanssa. On seuraa ja hoitaja paikalla päiväsaikaan. Samoin perhehoidon ajatuksena on upea ja esimerkiksi hoitajan omassa kodissa asuessaan perhehoidon asiakas saa kodinomaista hoivaa. 

Se, mikä tuntuu nyt kokonaan valitettavasti unohtuvan on, että hoivaa tarvitsevista iäkkäistä suurella osalla on esimerkiksi muistisairaus. Kun nämä sairaudet etenevät ja aiheuttavat niihin usein kuuluvia lieveilmiöitään, ei hoivaa voida turvallisesti enää toteuttaa missään muualla kuin ympärivuorokautisessa hoivassa. Ei muistiltaan vaikeasti sairastunutta ihmistä voida jättää kotiinsa, jos hänellä on taipumus lähteä esim. pienissä vaatteissa ulos talvipakkaseen tai jos hänelle sattuu vahinkoja esim. kuuman hellan tai kahvinkeittimen kanssa.

Pitää muistaa, että nykyään jo kotihoidon saamisen kriteerit ovat melkoisen tiukat. Saati sitten ympärivuorokautisen hoivan. Kyseessä on aidosti jo paljon apua ja valvontaa tarvitsevat, ainutkertaiset ja arvokkaat ihmiset. Kun puhumme hoivakodeista, emme puhu hyväkuntoisista sukkaa kutovista mummukoista, vaan oikeasti jo vaikeasti sairaista ja hauraista kunniakansalaisistamme. 

Me puhumme sote-palveluista puhuttaessa hyvin pitkälti lakisääteisistä palveluista, joiden järjestäminen ei ole vapaaehtoista. Jos budjetit laaditaan tietoisesti liian niukoiksi, niin ettei lain määräämiä palveluita voida turvata, on kyseessä pahimmillaan karkea virkavirhe. Ja virkavirheistä voi joutua vastaamaan myös lain edessä. 

OmaHämeen on syytä muistaa myös henkilökuntaansa kun se suunnittelee palveluverkkoaan. Työnantaja ei ikinä omista työntekijöitään ja nyt on hyvin vahvasti hoitajien markkinat. Ei voida olettaa, että jos 20 vuotta hoivalaitoksessa työskennelleen hoitajan työyksikkö lakkautetaan, hän automaattisesti kirmaa kotihoitoon töihin. Vain siksi, että työnantaja niin haluaa. 

Hanna Jokinen
Aluevaltuutettu
Lähihoitaja, muistihoitaja